Tein tällaisen muratin valmiista laserleikatusta muratista. Vähän sitä sävytin ja muotoilin. Ruukku on nyörinstoppari.
Muratti pääsi koristamaan ihanaa uutta kaappia, jonka tilasin Finn Aimosta.
Kaappi on vielä kyllä ihan tyhjänä.
...olohuoneeseen.
Tämä pöytä on oikeastaan samaa sarjaa kuin makuuhuoneeseen tekemäni pikku-pöytä.Tämä on vain leveämpi ja alhaalla on lisähylly. Hioin myös tätä kulahtaneen näköiseksi.
Pöydällä on peltivadissa pieniä simpukan kuoria ja ihan pikkuriikkisiä, oikeita simpukan kuoriin valettuja kynttilöitä, jotka olen saanut Marja-siskoltani.
Tässäpä teille miniversio-kokeilu yhdestä lempikasvistani. Haaveilen Provencen tuoksuvista laventelipelloista, mutta minun on tyydyttävä vähenpään, tai sanotaanko nyt pienempään.
Mutta ei onneksi ihan näin pieneen. Olen saanut pidettyä hengissä jo kymmenen vuotta kukkapenkissäni pienen Saksasta tuodun laventelin. Aaah...sitä tuoksua!
Kevättä ja kesää odotellessa...
Tervehdys vaan kaikille! En ole viime aikoina ennättänyt paljonkaan miniasioita näprätä. Vähän olen tehnyt kukkakokeiluja. Mutta niistä saatte nähdä tuloksia vasta joskus myöhemmin.
Jouluna huomasin, että yksi lasinen kuusenpallo oli mennyt rikki. Otin pallon metallisen kannan talteen ja mietin mitä siitä voisi tehdä.
Olen liimannut kannan metallilankaisen kiinnityslenkin ylösalaisin ja vähän muotoillut muuutenkin. Arvaatkos mikä tästä tuli?
No niin, pikkuisen vaan maalia pintaan ja tämä hökötys pääsi toimittamaan amppelin virkaa olohuoneeseen viime kesänä tekemälleni verenpisaralle.
Marjatan talosta toivotellaan kaikille blogin lukijoille oikein ihanaa joulua!
Onnea ja "minimenestystä" tulevalle vuodelle!
Kiitos teille mukavasta vuodesta!
Katselen ihastellen joulukalenteri-vaihtoja, joita niin moni on tehnyt. Itse en ole sellaiseen vielä uskaltautunut mukaan. Pientä ihanaa tuntumaa olen kuitenkin saanut tekemällä kahden paketin vaihdon Ainon kanssa. Nyt olen avannut molemmat yllätykset, ja kylläpä se on ollut kivaa. Ymmärrän hyvin, miksi niin monet jaksavat väsätä pieniä kalenteriyllätyksiä toisilleen :o)
Ensimmäisestä paketistani löysin Ainon tekemän ihan uskomattoman hienon tuohikorin. Kun näytin koria miehelleni ja kysyin -tiedätkös mistä tämä on tehty, hän vastasi, että -tuohesta tietysti! Niin aidon näköinen se on!
Aino löysi minun paketista neulotun mollamaijan.
Toiseen yllätykseen Aino oli paketoinut silkkisen tyynyn, jolla oli jalokivikaulakoru kultaketjussa sekä kauniin kristallisen hajuvesipullon. Aivan selvästi nämä ovat mieluisia lahjoja prinsessalle, joka nyt on todettu oikeaksi :o) Väritkin ovat ihan täydelliset prinsessan huoneeseen.
Kiitos Aino ihanista lahjoista!
En vielä laita kuvaa toisesta antamastani paketista, koskapa Aino ei ole ehkä vielä sitä avannut.
Sain jo jonkin aikaa sitten lahjaksi Nellieltä kinkkua kokonaisena ja viipaleina. Nyt sain nämäkin viimein kuvattua. On nyt sitten jouluksi varattuna edes lihaa Marjatan talossa. Kiitos Nellie!
...siinä joulukiireetkin unohtuu. Näin kävi minulle. Odottelin ysävääni kauppakeskuksessa ja menin kuluttamaan aikaani askartelukauppaan. No, siellä tietysti inspiraatiot odottaa joka hyllyllä! Tällä kertaa se kuitenkin osui kuumimmin korunosa-osastolla.
Arvatkaapas mitä inspiraation tuloksena syntyi. Kaupasta löytynyt korunosa on kuvassa oleva koristeellinen lukko.
Tässä sitten tulos tarjottimella...
Siinä on peilikin kannen sisällä.
Nyt sitten on luvassa niitä joulukiireitä :o)
Ihan pakko oli päästä kokeilemaan jotain massaleipomista. Tällä kertaa kokeilujen tuloksena oli tällaisia muffinsseja. No, ainakin niiden on tarkoitus olla muffinsseja :o)
Seuraavassa samasta taikinasta, mutta metallisissa vuokissa paistettuna...
Muffinssivuoat olen tehnyt jo pari vuotta sitten tuikkukynttilän kuorista; uunipelti syntyi luomivärin rasiasta. Nyt sitten pääsivät käyttöön.
Olipa kerran prinssi, joka tahtoi puolisokseen prinsessan, mutta sen piti olla todellinen prinsessa. Hän kiersi maat ja manteret ja etsi, mutta missään hänellä ei ollut onnea. Prinsessoja oli yllin kyllin, mutta koskaan ei prinssi saanut selville, olivatko he oikeita. Aina oli jotakin, mikä ei ollut kohdallaan. Hän palasi kotiin murheellisena, sillä hän toivoi kovin hartaasti omakseen oikeata prinsessaa.
Eräänä iltana oli kova rajuilma. Ukkonen jyrisi ja salamat sinkoilivat, satoi kuin kaatamalla.Äkkiä koputettiin kaupungin porttiin, ja vanha kuningas meni avaamaan.
Portin takana seisoi prinsessa, mutta sade ja rajuilma olivat runnelleet hänet! Vesi virtasi vaatteista ja hiuksista, vettä tirsui kenkien kärjistä ja valui ulos kantapäistä. Ja tämä sanoi olevansa oikea prinsessa!
"Pian se nähdään!" ajatteli vanha kuningatar. Hän ei puhunut mitään, vaan meni makuuhuoneeseen, mätti vuodevaatteet sängystä ja pani pohjalle herneen.
Sitten hän latoi kaksikymmentä aluspatjaa herneen päälle ja niiden päälle vielä kaksikymmentä untuvapatjaa.
(Vähän vähemmän tässä minun mini-versiossani :o))
Tässä vuoteessa prinsessa saisi nukkua yönsä.
Huone oli muuten kyllä laitettu oikein viihtyisäksi. Kukkia ja parfyymiä pöydällä...
...Pehmeät tossut sängyn vieresssä ja mukava mekko hengarissa.
Mutta oi, voi, hernepussi on unohtunut lattialle...
Aamulla tytöltä kysyttiin kuinka hän oli nukkunut.
"Voi, voi, kauhean huonosti!" sanoi prinsessa. "Tuskin ummistin koko yönä silmääni. Ties mitä sängyssä oli. Jonkin kovan päällä vain makasin, ja nyt on ruumiini täynnä mustelmia. Tämä on aivan kauheata!"
Toki kaikki ymmärsivät, että hän oli oikea prinsessa, kun oli kahdenkymmenen aluspatjan ja kahdenkymmenen untuvapatjan alta tuntenut herneen. Niin herkkäihoinen saattoi olla vain oikea prinsessa.
Prinssi otti hänet vaimokseen, koska tiesi saavansa oikean prinsessan.
Mutta herne vietiin museoon, ja siellä se on vielä tänäkin päivänä, jollei kukaan ole sitä siepannut.
H. C. Andersen
Ylinnä oleva kruunun kuva on täältä.
Eilen illalla saimme mekin nauttia ensilumesta. Edelleen satelee...
Tällaista päivää sopii lämmittämään tuliset chilit.
Ihailen kovasti Happy Little Muffin-blogissa Mirjan tekemiä massaherkkuja. Haluaisin kovasti oppia yhtä taitavaksi. Mirjan herkkujen innoittamana kokeilin näitä chilejä tänään.
Prinsessan yöpöydälle valmistui nyt tämä pikkuruinen kynttilänjalka ja kynttilä.
Idea kynttilänjalkaan ei ole minun, vaan olen nähnyt tämän tyylisiä useissakin blogeissa. En vaan muista kenen. Kynttilänjalka on tehty nepparin osasta ja pienestä metallisuikaleesta.Se sai vähän maalia pintaansa ja sisäänsä cernit-massasta tehdyn kynttilän pätkän.
Kiitos !
Tämän tunnustuksen myötä pitäisi kertoa itsestään seitsemän asiaa, mitä muut eivät tiedä. No, kovinkaan moni mun blogin lukijosta ei taida minua tuntea, joten tässä jotain vinkkejä :o)
Marjatta on toinen etunimeni. Ensimmäinen on Sirkka.
Pienenä haaveilin tulevani äidiksi. Haaveeni toteutui hyvinkin, olen saanut viisi lasta.
Rakastin lapsena kotileikkejä, ja isäni rakensi minulle pienen leikkimökin. Siellä täytyy vieläkin käydä istuskelemassa aina kun käyn lapsuuden kodissani.
Nukkekotia en kuitenkaan lapsena saanut, vaikka siitä haaveilin. Rakensin semmoisen ihan itse pahvista.
Nyt kun saan välillä olla yksinkin kotona, rakastan hiljaisuutta.
Mieluisin tapa ladata akkujani on luonnossa käveleminen. Tykkään metsästä.
Harrastan lempeää joogaa, ja voin suositella sitä kaikille!
On tainnut tämä tunnustus jo kierrellä aika ison ympyrän, joten en lähetä tätä nyt enää eteenpäin.
Hyvää viikonloppua vaan kaikille!
Täytyi kutsua hoviompelija uudelleen töihin. Se edellinen mekko ei vain kuulunut tähän tarinaan, menköön vaikka Lumikille... en tiedä onko tämä sen parempi, mutta ainakin lähempänä sitä mitä mulla on mielessä. Vähän kevyempää ja herkempää... ehkä tää onkin yöpaita...
Tässä on vanhat, kuluneet tikkaat, jotka ovat olleet pääasiassa linnan puutarhurin käytössä hänen muotoillessaan pensasaitoja. Parempia ei linnasta löytynyt, eihän prinsessojen makuuhuoneissa yleensä tikapuita tarvita...
Tikkaat on tehty ilotulitekepistä ja grillitikusta. Porasin keppeihin tasaisin välein reikiä, joihin poikkipuut on upotettu. Pinta on värjätty kuvassa näkyvillä akryylimaaleilla.
Kiitokset kaikille, jotka kerroitte ideoita, mitä prinsessan pöydällä voisi olla! Hyviä ideota kaikki, mutta en saa ihan kaikkea mahtumaan pöydälle :o) Lopputuloksen näätte sitten joskus...
Mutta arvonnan tulos selvisi juuri äsken, kun kuopukseni nosti kaikkien osallistuneiden nimien joukosta TIIAN lappusen. Onneksi olkoon Tiia, sinulle lähtee pikku paketti, kunhan kerrot osoitteesi Marjatan talon sähköpostiin.
Tein kaulakorun seuraksi vielä pikkuisen rannekorunkin.
Nyt valmistui prinsessa-boxiin pöytä. Materiaalina on 3mm puulevy, n.1mm vaneri ja valmiiksi sorvatut puujalat. Pinta on käsitelty Plaidin antiikkivärillä ja Clou-antiikkivahalla ja koristeltu pikkuisen FolkArt-kultamaalilla. Siis samoilla aineilla kuin sänkykin.
Pöytä on pieni, koska huonekin on niin pieni. Nyt en oikein tiedä, mitä pöydälle laittaisin, koska siihen ei paljon tavaraa mahdu. Kerropas sinä mitä sinun mielestäsi prinsessan yöpöydällä pitäisi olla!
Arvon kaikkien ehdotusten kesken timanttikoristeisen helminauhan. Aikaa on viikko, eli sunnuntai-iltaan 27.9. asti.
Olisikohan yksi syy neidon unettomuuteen ollut kuninkaalliset esiäidit, jotka katselivat seinillä...
Näitä muotokuvia tulee prinsessan makuuhuoneen seinille. Ylin kuva on tulostettu täältä, kehyksenä metallinen nappi. Keskimmäiset prinsessat on myös tulostettu samasta paikasta, kehykset Doloresilta. Alin muotokuva on kokonaisuudessaan Doloresilta.
Kuulun niiden onnellisten joukkoon, jotka ovat saaneet Lea Frisonin kirjan Le Grand Livre de la Maison Miniature. Halusin heti kokeilla kirjassa olevaa pioni-ohjetta. Sen mukaan mitä olemattomalla ranskan kielen taidolla sain selvää ja mitä materiaalia oli saatavilla, kokeilun tuloksena syntyi tämä kukka. Ehkä se vähän pioniakin muistuttaa. Ainakin innoistuin niin, että varmasti kokeilen vielä monta kertaa ja hankin ohjeessa ehdotetut materiaalit.
Sänkynsä vierestä prinsessa löytää tällaiset tossut lämmittämään pieniä jalkojaan kylmillä linnan lattioilla.
Nämä ovat ensimmäiset minijalkineet, jotka olen tehnyt. Materiaalit ovat pahvi ja kolme erilaista kangasta. Kultakankaan olen saanut Marjalta, kiitos!
Tässäpä hoviompelijan aikaansaannos unettomalle tytölle, jos hänet nyt sitten todetaan aidoksi prinsessaksi.
Enpä arvannut puuhaan ryhtyessäni, miten hankalaa on tällaisen minileningin laatiminen. Varsinkin, jotta saisi riittävän siistiä jälkeä, että viitsii täällä esitellä.Kyllä nostan hattua kaikille niille, jotka osaa ommella nukkekodin asukkaille niin hienoja vaatteita ja jotkut jopa puettavia, siis sellaisia jotka voi riisua ja pukea ! Tätä mekkoa on ommeltu, liimattu ja liimanauhaa silitetty. Lopuksi vallaton helma on saatu kuriin Plaidin kankaankovetin-aineella. Se on tosi tehokasta ainetta, mutta vei kyllä kiillon tämän kankaan pinnalta. Mekko tulee roikkumaan hengarissa prinsessan sängyn viereen.
Seuraavassa kuvassa on naulakko. Se on tehty valmiista naulakkokoukusta , johon liimasin samanlaisesta korunosasta palasen kuin aiemmin peilin koristeeksi.
