Olipa kerran prinssi, joka tahtoi puolisokseen prinsessan, mutta sen piti olla todellinen prinsessa. Hän kiersi maat ja manteret ja etsi, mutta missään hänellä ei ollut onnea. Prinsessoja oli yllin kyllin, mutta koskaan ei prinssi saanut selville, olivatko he oikeita. Aina oli jotakin, mikä ei ollut kohdallaan. Hän palasi kotiin murheellisena, sillä hän toivoi kovin hartaasti omakseen oikeata prinsessaa. 

Eräänä iltana oli kova rajuilma. Ukkonen jyrisi ja salamat sinkoilivat, satoi kuin kaatamalla.Äkkiä koputettiin kaupungin porttiin, ja vanha kuningas meni avaamaan.

Portin takana seisoi prinsessa, mutta sade ja rajuilma olivat runnelleet hänet! Vesi virtasi vaatteista ja hiuksista, vettä tirsui kenkien kärjistä ja valui ulos kantapäistä. Ja tämä sanoi olevansa oikea prinsessa!

"Pian se nähdään!" ajatteli vanha kuningatar. Hän ei puhunut mitään, vaan meni makuuhuoneeseen, mätti vuodevaatteet sängystä ja pani pohjalle herneen.

Sitten hän latoi kaksikymmentä aluspatjaa herneen päälle ja niiden päälle vielä kaksikymmentä untuvapatjaa.

(Vähän vähemmän tässä minun mini-versiossani :o))

 Tässä vuoteessa prinsessa saisi nukkua yönsä.

Huone oli muuten kyllä laitettu oikein viihtyisäksi. Kukkia ja parfyymiä pöydällä...

...Pehmeät tossut sängyn vieresssä ja mukava mekko hengarissa.

Mutta oi, voi, hernepussi on unohtunut lattialle...

 Aamulla tytöltä kysyttiin kuinka hän oli nukkunut.

"Voi, voi, kauhean huonosti!" sanoi prinsessa. "Tuskin ummistin koko yönä silmääni. Ties mitä sängyssä oli. Jonkin kovan päällä vain makasin, ja nyt on ruumiini täynnä mustelmia. Tämä on aivan kauheata!"

Toki kaikki ymmärsivät, että hän oli oikea prinsessa, kun oli kahdenkymmenen aluspatjan ja kahdenkymmenen untuvapatjan alta tuntenut herneen. Niin herkkäihoinen saattoi olla vain oikea prinsessa.

Prinssi otti hänet vaimokseen, koska tiesi saavansa oikean prinsessan.

Mutta herne vietiin museoon, ja siellä se on vielä tänäkin päivänä, jollei kukaan ole sitä siepannut.

H. C. Andersen

Ylinnä oleva kruunun kuva on täältä.